Tässä me nyt ollaan, vain
minä ja sinä. Minä ja Te. Eka ihan itsekseen kirjotettava juttu, ja tiedättekö,
jotenkin jännittää ihan sikana ja toisaalta ei yhtään. Mietin millä oikein
aloittaisin, jotain järkevää ja fiksua (vinkkinä: älä liikaa laske sen varaan :D),
rentoa ja hauskaa ainakin. Asia mitä kohtaan olen intohimoinen, ja ehdottomasti
ajatuksia herättävää sen olla pitää. Jotain mistä jää tunne, että tämä on se
alku mistä astutaan jotain uutta ja jännää kohti. Uskon että kun pääset tekstin
loppuun, olet tullut mukavuusympyrästäsi vähän ulos päin, ainakin kerran ajatellut,
että olen vähän hihhuli ja toivottavasti edes kerran hymyillyt sinun upeaa
hymyäsi.
Minä olen, kuten myös
varmasti sinäkin, täällä kehittymässä ja oppimassa, mutta myös löytämässä
vaihtoehtoja huonoille tottumuksille ja tavoille. Ei todellakaan siksi
että lehdet, blogit tai muut ihmiset sanovat niiden olevan huonoja, vaan koska
itse huomaa että ne eivät tee omaa oloa hyväksi. Jokaisella meistä on
näitä. Viimeisimmän koin ihan äsken kun söin TAAS aivan liian monta
joulusuklaata. Mikä siinä onkin ettei voi lopettaa ajoissa? No vakavasti puhuen, ne
voivat olla todella suuria möykkyjä elämässä ja niistä pois oppiminen voi
olla pitkä ja vaikea prosessi.
Tulen varmasti palaamaan
tähän aiheeseen syvemmin myöhemmin, mutta tässä tekstissä, kuten aiemmin
jo mainitsin, haluan astua vasta sen ekan pienen askeleen. Tämän
tekstin aihe kuitenkin itsessään on TODELLA tärkeä ja se on yksi niistä
tavoista, jotka toivon pystyväni kitkemään omasta arjestani pois kokonaan
ja toivottavasti samalla myös auttaa siinä sinuakin. Uskon että
suurimmalle osalle ihmisistä tämä tapa on tuttu, eikä kovinkaan mieluinen. Vai
puhutko sinä aina itsellesi positiivisesti pääsi sisällä?
Negative selftalk, lyttäävä
ääni pään sisällä, negatiivinen itsepuhelu, mitä näitä nyt oli. EI niin
rakkaalla lapsellakin voi olla monta nimeä.
Mieti nyt ihan hetki, millä
tavalla puhut itsellesi, kun olet epävarma, kun epäonnistut, kun
sanot jotain muka noloa. Mitä ajattelet, kun katsot itseäsi aamulla
peilistä? Kun onnistut, kehutko itseäsi? Kun et jaksa, muistathan
kannustaa jatkamaan tai sanoa että se ei haittaa? Joinain päivinä
"mahtavaa että jaksoit nousta sängystä" sen sijaan että haukut
itseäsi saamattomaksi helpottaa oman pään sisällä asumista huomattavasti. Kukaan
ei tykkää ilkeistä, kaikista virheistä huomauttavista ihmisistä, mutta
silti annamme sellaisen asua oman päämme sisällä.
Sitä ei ehkä tule niin
ajatelleeksi ennen kuin siihen kiinnittää huomiota. Ja eroon siitä ei pääse
ennen kuin sen tiedostaa. Mutta koska emme voi sitä ääntä päässämme hiljentää,
voimme ainoastaan korvata negatiivisen mallin positiivisella, huonon tavan
paremmalla.
Jotta pääsemme positiiviseen
alkuun, jotta saat tästä tekstistä jotain konkreettista apua, haluaisin että
teet kanssani yhden harjoituksen. Toivon myöskin, että teet harjoitusta
useammin kuin kerran tai ainakin palaat mielessäsi tähän, varsinkin silloin kun
kaikki tuntuu hankalalta ja negatiivinen ääni päässä kuuluu kovempaa. Näin saat
siitä parhaimman hyödyn irti. Voit kaivaa kynää ja paperia tai pohtia näitä
mielessäsi.
Missä 5 asiassa sinä olet todella hyvä? Ja kun vauhtiin päästiin niin mieti myös 5 hyvää piirrettä itsessäsi.
Tiedäthän, että niitä on
niiin niin paljon enemmän, mutta viidellä pääset jo hyvään alkuun ja saat
täyttää pääsi positiivisilla ajatuksilla itsestäsi. Minä niin tiedän, se
ei ole helppoa. Eikä varsinkaan, kun jokaisen ajatuksen jälkeen me
suomalaiset usein nolostumme ja alamme vähättelemään osaamistamme tai
ihastuttavia piirteitämme ja mietimme olevamme i tserakkaita. Ja siis jokaisenhan
kuuluu rakastaa itseään ihan SIKANA, joten se on vain positiivinen asia!! Haluan
että mietit tätä oikeasti, älä valitse ainoastaan niitä ilmiselviä, vaan
juuri ne asiat jotka vähän ehkä jopa hävettäisi sanoa ääneen. Älä myöskään
jätä harjoitusta tekemättä koska se tuntuu oudolta tai erilaiselta, koska
niin sen kuuluukin tuntua. Ensimmäinen askel on aina vaikein.
Kukaan ei kuule sinua, on
vain sinä ja sinun ajatukset. Olet ihan varmasti miettinyt
pienessä likaisessa mielessäni paljon pahempiakin juttuja, joten ANNA NYT
VAAN MENNÄ!!! KEHU ITSEÄSI täysillä, oikein olan takaa!!!JES!!
MAHTAVAA!! Eikö ole siistiä kun tuntuu samaan aikaa oudolta mutta kuitenkin
niin hemmetin hyvältä?
Ole itsellesi
lempeämpi, hyväksyvä ja hellä. Ole itsellesi ystävä, älä vihollinen. Koska
jos minulta kysytään, ne pahimmat möykyt elämään tulee juuri sieltä omasta
mielestä. Tehdään siitä siis askel askeleelta yhdessä vähän positiivisempi
paikka.
Hanna💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti