Kuulumisia ruokakaupparallista ja viikon ruokalista

Ensimmäisessä postauksessani tein uuden vuoden päätöksiä. Yksi päätöksistäni koski meidän ruokahuollon järkeistämistä ja kaupassakäyntikertojen vähentämistä. Elli jakoi hyviä vinkkejä asiaan muutama viikko sitten. Ajattelin, että kirjoitan teille mitä meidän taloudessa tälle rintamalle tällä hetkellä kuuluu.

Lähtötilanne on siis ollut se, että olen suunnitellut meidän ruoat ja tarpeet kaupasta suurin piirtein kaksi päivää eteenpäin. Tämä on tietenkin tarkoittanut sitä, että kaupassakäyntikertoja on kertynyt viikossa vähintään kolme. Joka on taas tarkoittanut sitä, että rahan määrä mikä kauppaan on jäänyt, on ollut aika suuri, sillä minulla on se paha vika, etten tahdo pysyä kauppalistassa vaan nappailen kärryyn kaikkea muutakin matkan varrelta. Valehtelematta varmaan jokaiselta kauppareissulta on tarttunut mukaan aina jotain heräteostoksena.

Tarve tämän kaupparallin järkeistämiseen syntyi pikkuhiljaa, kun aloitin opiskelut ja tulotasomme tippui huomattavasti. Aloin törmäämään kuun lopussa minulle ihan uuteen ilmiöön kuukausi toisensa jälkeen: tili alkoi kumista tyhjyyttään. Vuoden alussa siis päätinkin, että asialle on tehtävä jotain ja aloitin Ellin vinkkien mukaan suunnittelemaan kerralla viikon ruokalistan ja vähensin kaupassa ravaamista yhteen kertaan viikossa. Ei ole ollut ihan helppo homma ja välillä olen joutunut tekemään täydennysreissun kauppaan keskellä viikkoa mutta joinain viikkoina olen selvinnyt helposti yhdellä kauppareissulla. Täydennystarpeita tulee, kun jotain yllättävää tapahtuu, esim. lapset sairastuu ja ollaankin kotona normaalia enemmän. Hyvällä suunnittelulla pääsee kyllä pitkälle ja hyvällä mielikuvituksella kaappien sisällöstä taikoo helposti maittavan aterian vaikka ensisilmäyksellä näyttää siltä, ettei jääkaapissa ole kuin valo.

Entä miten tämä on vaikuttanut rahanmenoon? No, on vaikuttanut ja nimenomaan niin, että rahaa ei enää kulu yhtä paljon ruokaostoksiin kuin aiemmin.  Heräteostoksia tulee yhä aina silloin tällöin tehtyä mutta olen pyrkinyt pysymään tiukasti ostoslistassa. Huomaan yhä useammin kaupassa ajattelevani jonkun heräteostoksen kohdalla, että tarvitaanko me oikeasti tämä vai pärjätäänkö sillä mitä kauppalistassa lukee. Ja olen itsestäni siinä ylpeä, että yhä useammin heräteostos jää hyllyyn. Ai että niitä kertoja, kun on tiukasti pysynyt kauppalistassa, kuinka hyvän mielen siitä voikaan saada.

Meillä homma on vakiintunut nyt niin, että sunnuntaisin suunnittelen viikon ruokalistan ja ruokaostokset tehdään yleensä myös samana päivänä tai sitten maanantaina aamupäivällä. Lihat ja kananmunat ostan pääsääntöisesti paikallisesta REKO-ringistä, joten joinain viikkoina REKO-jakelu aiheuttaa ylimääräisen ”kauppareissun”. Sieltä ei onneksi voi tehdä heräteostoksia, kun kaikki on tilattava etukäteen, joten ylimääräisiä kuluja ei synny :D

Ajattelin tähän loppuun jakaa meidän tulevan viikon ruokalistan. Tällä hetkellä meille riittää viikoksi kolme tai neljä eri ruokaa. Pyritään tekemään sen verran isompia satseja kerralla, että samaa ruokaa syödään parina päivänä.  Nyt arkipäivinä meillä syödään yksi lämmin ateria kotona, sillä lounaan lapset syövät päiväkodissa ja minä työharjoittelussa. Mies tekee yövuoroa, niin hän syö lounasaikaan vasta aamupalaa. Viikonloppuisin, jos ollaan kotona, niin silloin tietenkin syödään kaksi lämmintä ateriaa. Ruokalistan suunnittelun lähtökohtana on jääkaapin tämän hetkinen sisältö. Mitä jääkaapissa on ja mitä ruokaa siitä voisi seuraavalla viikolla valmistaa? Olen huomannut myös ruokahävikin pienenevän tämän yhden kauppareissun taktiikan myötä. Jääkaapin sisältö tulee käytettyä tarkemmin ja heräteostosten vähenemisen myötä jääkaappiin ei ilmesty mitään ylimääräistä mikä sitten ehtii mennä pilalle ennen käyttöä.

Seuraavan viikon ruokalista näyttää meillä tältä:

Herne-parsakaalikeitto (tämä vilahti joku aika sitten meidän instastoryssa ja resepti on tulossa myöhemmin blogiin)

Punajuurivuoka

Kikherne-perunacurry

Herkkusienipasta

Näillä mennään siis tämä viikko. Katsotaan miten käy, pysytäänkö suunnitelmassa vai joudutaanko täydentämään ruokakaappia kesken viikon. Olisi kiva kuulla kokemuksia muidenkin ruokarallista: suunnitellaanko teillä ruokalistoja ja jos, niin miten? Entä mitä teillä tällä viikolla syödään?

-Outi

Minun, sinun vai meidän rahat?

Hei ihanat! Toivottavasti viikko on lähtenyt mukavasti käyntiin ja jos ei ole niin positiivisesti ajateltuna eipähän ole enää pitkä matka viikonloppuun. Ajattelin jatkaa omaa kirjoittelua talouden parista, toivottavasti aiemmat talous postaukseni ovat herättäneet ajatuksia, ihan mahtavaa jos myös toimintaakin. Nyt ajattelin jakaa vähän henkilökohtaisempaa asiaa meidän perheen taloudesta.

Kun tietää, mihin rahat menevät ja osaa ennakoida tulevat menot, selkeytyy raha-asiat todella paljon. Olen kuitenkin sellainen All-in tyyppi, ettei tämä tuntunut itselleni riittävän. Kun ei minun tuloni missään vaiheessa ole riittäneet kattamaan meidän talouden kaikkia kuluja, kävi minua häiritsemään se, etten pystynyt taloudesta muodostamaan kokonaiskuvaa, kun mies hoiti tietysti osansa kuluista. Mietittiin erilaisia ratkaisuja tähän ja ehkä kaikkein helpoin tapa olisi ollut vaan sopia tarkasti kuka maksaa mitäkin omien tulojen mukaan ja that’s it. Mutta mitä enemmän raha-asioista yhdessä keskusteltiin, sitä enemmän niistä innostuttiin. Alettiin yhdessä miettimään erilaisia tavoitteita kuten huonoista lainoista eroon pääseminen ja remonttiin ja puskurirahastoon säästäminen. Kun oltiin luotu yhteisiä taloustavoitteita, tajuttiin, että jos meillä olisi täysin yhteinen talous eli yhteiset rahat, toteutuisi nämä tavoitteet huomattavasti nopeammin.

Tämä yhteistalous projekti olisi varmaan pahimmillaan voinut päättyä avioeroon, mutta meidän kohdalla se muutti talouden yhteiseksi ”harrastukseksi”. Aihe, joka ennen aiheutti riitoja, onkin nyt asia, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja joka nähdään mahdollisuutena.  Meidän yhteistalous toteutuu käytännössä niin, että meillä on useampi yhteinen tili ja ne näkyvät kummankin verkkopankissa. Oikeastaan kaikki rahaliikenne, tulot sekä menot, kulkevat yhteisien tilien kautta. Samaan tiliin voi liittää useita pankkikortteja, joten sekään ei tässä systeemissä ole tuottanut ongelmia.

Siis yhteiset tilit, yhteiset rahat, yhteiset kortit = meidän yhteinen talous. Kaikki tulot ja menot ovat kummankin nähtävissä. Ehkä ajattelet, että tämä johtaa toisen rahankäytön kyttäämiseen. En kirjottaisi tästä, jos olisi johtanut :D. Meillä keskustellaan avoimesti rahan käytöstä ja kumpikin saa käyttää rahaa tileiltä parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan kotitalouden kiinteät kulut hoituvat. Tämä systeemi ei suinkaan ole rajoittanut kummankaan hankintoja, vaan saanut enemmänkin miettimään omien hankintojen tarpeellisuutta ja näin turhia heräteostoksia on tullut paljon vähemmän. Ei todellakaan ole mikään perussuomalainen tapa tämä, mutta meidän kohdalla toiminut älyttömän hyvin.

Tällainen yhteistalous varmasti aiheuttaa kauhistusta monessa. Että jakaako pitäisi omat rahat. Ei tietenkään pidä, jos ei tunnu hyvältä. Jos toinen tienaa enemmän ja tuntuu epäreilulta, että rahat ovat yhteisiä, ei niitä silloin ehkä kannata jakaa. Mikäli raha-asiat ovat sinulle todella henkilökohtaiset, ei yhteistili välttämättä ole se paras ratkaisu. Kuitenkin suunnitelma siitä kuka maksaa ja milloin ja mitä, auttaa todella paljon. Oma esimerkki yhteisen talouden hoitamisesta on tosiaan vain yksi tapa muiden joukossa. Ei sovi kaikille. Kevyempi versio meidän tavasta olisi yhteinen tili, jolle molemmat osapuolet siirtävät tietyn sovitun summan rahaa, jolla katetaan kotitalouden kiinteät kulut, ja loput rahat ovat henkilökohtaisia. Muutamalta tutulta olen tällaisesta systeemistä kuullut positiivista palautetta. 

Rahasta ei tarvitse riidellä, kun on tunne, että kumpikin saa ja antaa yhtä paljon. Talouttaan voi hoitaa monella tavalla, mutta minusta ehdottomasti tärkein pointti on puhua avoimesti raha-asioista. Itselleni on jotenkin ristiriitainen ajatus, että kaikki muu elämässä voi olla yhteistä (lapset, kotieläimet, talolainat, ehkä jo maksettu talo, autot jne.), mutta raha-asiat pidetään omana tietona. Se on kuitenkin niin valtavan iso osa yhteistä elämää. Lisäksi rahasta keskusteleminen koskettaa myös lapsia – miten ihmeessä he voisivat oppia hoitamaan omaa talouttaan mallikkaasti, jos raha-asiat ovat kotona täysin vaiettu aihe?

Olisi ihana kuulla ajatuksiasi tästä aiheesta! Kommentoi ihmeessä minkälaiset talousjärjestelyt ovat teidän taloudessa joko toimineet tai ei ole toimineet ja lisäksi jos on vinkkejä/ajatuksia miten keskustella raha-asioista lasten kanssa, niin olisi ihan mahtavaa jos niitä jakaisit! <3

Hasta luego!

T. Elli 

Vihreä aloitus viikonlopulle!

Ihanaa Lauantaita!💓

Viikonloppu aamuissa vaan on sitä jotain taikaa, ollut aina, ihan pienestä asti. Niin myös tänä aamuna, ilman mitään erikoista, samat kaaokset kuin muinakin aamuina, mutta silti lauantai maistuu aina erikoiselta.

Halusin pikasesti tulla laittamaan teille raikkaan smoothiereseptin tänne blogiin, joka maistuu niin arkena kuin näin viikonloppunakin! Minä olen todellinen smoothieHULLU. En hirveästi edes syö muita aamupaloja kuin smoothieita, koska ne ovat super helppoja, nopeita, vaihtelevia ja ennen kaikkea ravitsevia. Itseasiassa smoothiet olivat se yksi iso syy ja innostava voima mikä sai minut kiinnostumaan ravinnosta suuremmissa määrin, joten kannatti koukuttua!

VIHREÄ VIIKONLOPUN ALOITUS (kahdelle)

- 2 banaania (mielummin hetken pakastimessa olleet)
- kourallinen pinaattia
- pari viipaletta kurkkua
- muutama lehti basilikaa
- puolikas appelsiini
- puolikkaan sitruunan mehu
- nesteeksi puoli tölkkiä kookos vettä (Itse käytin puhdistamon. Voi korvata vedellä)
- 2 ruokalusikallista vaniljan makuista kasviproteiinijauhetta
(Valinnainen, ja voi korvata esim vaniljajauheella tai jättää kokonaan pois)

KORISTELE MIELESI MUKAAN JA NAUTI!💓

Olen tehnyt paljon super hyviä smoothieta, ja vielä enemmän en niin hyviä. Kuten elämässä, myös smoothieissa voi kestää hetki ennenkö tiedät mitkä ainesosat sopivat hyvin yhteen ja saavat aikaan sinulle täydellisen kombon. Pitää muistaa, että jokaisella on oma maku näissäkin jutuissa, toiset tykkää makeista, toiset raikkaista, jotkut ei mistään. Joten neuvoni tässäkin asiassa; KOKEILE, HULLUTTELE, EPÄONNISTU JA ONNISTU ja sitä kautta löydä sinäkin sisäinen smoothiehullusi 😉

Super kivaa viikonloppua!💓

-Hanna

Kiitollisuudesta

Nyt kun olen jonkin aikaa tietoisesti tehnyt töitä sen eteen, että elämä olisi sellaista, kun oikeasti sen haluan olevan, että en menisi päivästä toiseen suorittaen arkea, olen löytänyt muutamia ”työkaluja” jotka auttavat minua löytämään oikean suunnan, jos kiireen keskellä meinaan lähteä vanhoille poluille. Yksi tällainen ”työkalu” on kiitollisuus. Olen alkanut päivittäin nimeämään asioita, joista olen kiitollinen elämässäni. Ja tiedättekö mitä? Niitä on ihan hitosti. Ja sen tajuaminen, kuinka paljosta ja kuinka pienistäkin asioista olen oikeasti kiitollinen, on lisännyt onnellisuuden tunnetta ja tyytyväisyyttä elämääni todella paljon. On ihan mahtavaa huomata kuinka paljon hyvää ja kaunista elämässäni on.

Kiitollisuus ei poista kaikkia ongelmia, isoja suruja ja huonoja päiviä elämästäni mutta se auttaa selviämään niistä helpommin. Huonoina hetkinä auttaa, kun muistaa mitä kaikkea hyvää elämässä on. Se auttaa laittamaan asiat oikeaan perspektiiviin ja mitättömät ongelmat eivät enää tunnu ongelmilta. Lastenkin kiukuttelut jaksaa paremmin kun tajuaa, kuinka kiitollinen on siitä, että ylipäätään on niitä lapsia. Isommissa kriiseissä kiitollisuus antaa uskoa siihen, että kaikki järjestyy lopulta parhain päin. Aina ei välttämättä ole helppoa löytää niitä asioita, joista olisi kiitollinen mutta uskallan väittää, että niitä on ihan jokaisen elämässä, jopa isoimmankin surun keskellä.

Tiedän, että joillakin on tapana pitää ns. kiitollisuuspäiväkirjaa. Itse olen vain käynyt listaa asioista läpi päässäni. Vaikka toisaalta tuollainen päiväkirjan pitokin voisi olla ihan ajatuksia herättävä juttu. Saattaisi olla aika silmiä avaavaa lukea vaikka vuoden päästä mistä kaikesta olen ollut kiitollinen ja mitä kaikkea hyvää elämässäni on. Ehkäpä otankin tästä uuden tavan itselleni.

Tähän loppuun vielä 5 asiaa joista tällä hetkellä, maanantaina 12.2.2018, olen kiitollinen:

1.       Perhe: mies ja lapset, jotka rakastavat minua juuri sellaisena kuin olen

2.       Minulla on ollut tänään mahdollisuus nukkua päiväunet

3.       Olen saanut tänäänkin opiskella ja tehdä asioita, jotka vievät minua kohtia unelmiani

4.       Kahvi

5.       Maanantaisählyt ja mieletön sählyporukka, ihan paras tapa aloittaa viikko.

Ihanaa viikon alkua sinulle. Olen kiitollinen myös sinusta ja jokaisesta blogimme lukijasta.

-Outi

p.s. Keskiviikkona on ystävänpäivä. Muistetaan olla kiitollisia ystävistä ja myös kertoa heille kuinka tärkeitä he meille ovat.

Kotona lasten kanssa - ajatuksissa idyllistä, todellisuudessa toista?

Mahdollisuus hoitaa lapsia kotona ei ole itsestäänselvyys kaikkialla, siitä siis sietää todella olla kiitollinen. Mutta kun aikoinaan jäin esikoisesta äitiyslomalle, unelmani ihanasta vauva-arjesta kariutuivat nopeasti. Vauva oli ihana, perheeni oli ihana, kaikki oli ihanasti (koliikki-itkuista huolimatta). Mutta sisällä kalvoi ahdistus onnesta huolimatta. Ahdistus yksinäisyydestä. Olin jättänyt opiskelut tauolle tietenkin, ja ystävieni mennessä opiskeluissaan (eli elämässään) eteenpäin, tunsin itse jysähtäneeni paikoilleni.  Vaikka minun PITÄISI nauttia juuri siitä elämäntilanteesta, jossa olin. Ratkaisin tilanteen jatkamalla opintojani niin pian kuin suinkin oli mahdollista. Mutta ahdistus korvautuikin huonolla omalla tunnolla pienen laittamisesta päivähoitoon.

Huono omatunto esikoisen päivähoidosta jatkui siihen asti, kunnes jäin uudestaan kotiin äitiyslomalle kuopuksen kanssa. Toisella kertaa ajattelin omistautua hommalle ihan koko olemuksellani ja olla kotona niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Kaksi siskoani ja muutama ystäväni olivat samaan aikaan äitiyslomalla, joten yksinäisyyttä en kokenut. Samaa ”muut menevät elämässään eteenpäin ja minä pysyn ”paikallani” oloa ei tullut. Kotona lasten kanssa olemisen kokemus oli tällä kertaa täysin toisenlainen kuin aikaisemmin ja nautin ajasta suunnattomasti. Tuli kuitenkin aika, kun lähipiiri käänsi seuraavaan sivun elämässään, eli jatkoivat töitä ja heidän lapsensa aloittivat päivähoidon. Itsekin kyllä menin elämässä eteenpäin aloittamalla opiskelut, mutta pidin hyvin tärkeänä, että lapset olisivat mahdollisimman vähän hoidossa, vain 2-3 päivää viikossa. Olin varma, että jos lapset menisivät kokopäivähoitoon, olisin taas tunnontuskissani.

Opiskelut alkoivat ja arkivapaat lasten kanssa realisoituivat. Yksinäisyys palasi, ja ihanat arkivapaat lasten kanssa muuttuivat äkkiä ahdistaviksi, loputtoman pitkiksi päiviksi, jotka halusin vain mennä pikakelauksella eteenpäin.  Esikoinen kaipasi päiväkotiin yhä enemmän kavereiden luokse, minä turhauduin ja tuntui, etteivät lapset muuta tee kuin riehu tai tappele. Heidän kanssaan puuhastelu tuntui vastenmieliseltä ja samaan aikaan tunsin itseni surkeaksi äidiksi, kun en tehnyt lasten kanssa tarpeeksi enkä nauttinut kotona olosta.

Siis niin tai näin, päivähoidossa tai kotona, ahdistus kalvasi ja omatunto soimasi. Tottakai viimeiseen viiteen vuoteen vanhempana liittyy äärettömän paljon onnen ja ilon tunteita, ja ehdottomasti paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Mutta ehkäpä tämä alati jatkuva ahdistavien tunteiden pingis ottelu on ollut seurausta siitä, etten alunperinkään ollut hyväksynyt vanhemmuuteen kuuluvia, niistä vähemmän puhuttuja "inhottavia" tunteita. Yksinäisyys, epävarmuus ja riittämättämyyden tunne kun ovat oman kokemukseni mukaan tämän päivän vanhemuudessa yhtä lailla läsnä kuin ilo, rakkaus ja onnellisuus. Some kuvat toisten täydellisestä perhearjesta saa kuitenkin epäilemään, onko normaalia tuntea niitä "huonompia" tunteita.

Itse olen ainakin mestari kieltämään tunteeni. Ei ole oikeutta tuntea niin kuin tuntee, koska... ja lista on loputon. Koska toiset eivät voi olla lastensa kanssa pitkään kotona, kun joutuvat olosuhteiden pakosta palaamaan töihin. Koska muissa maissa ei ole edes mahdollista viettää kotona niin pitkään lasten kanssa kuin Suomessa. Koska naapurin Liisakin on ollut kymmenen vuotta lasten kanssa kotona eikä ole koskaan valittanut. Joten kun on tullut tunne, että lasten kanssa kotona oleminen on yksinäistä puurtamista melurajat rikkoen, loputonta riitojen ratkaisua ja mannekiininä toimimista,  nopeasti tälläisestä ajattelusta tulee niin syntisen huono omatunto, että on helpompi vain jättää koko tunne huomiotta, tai jopa kieltää se. Mutta tunne kuin tunne tarvitsee tilansa, ja tukahduttamalla se vain kasvaa. Sitä ei voi lakaista maton alle. Huomattu on.

Negatiivisten tunteiden kohtaaminen ja niiden kokemisen hyväksyminen ei ole helppoa puuhaa. Ne on helpompi lakaista sinne maton alle ja täyttää päivät kiireellä, jottei niitä tarvitse kohdata. On helpompi tiuskia, kiukutella ja purkaa pahaa oloaan muihin (tätä itse edes tiedostamatta) kuin ottaa aikaa itselleen. On helpompi suorittaa arkea kuin istahtaa alas. Mutta jotta voi kokea ne hyvätkin tunteet, on vain kohdattava myöskin ne huonot fiilikset. Opeteltava kuuntelemaan niitä ja sallimaan ne. Opittava niistä. Tehtävä niin kuin tuntuu hyvältä, eikä niin kuin pitäisi tehdä. Elettävä oman näköistä arkea. Tuomitsematta itseään. Ymmärtää, etteivät tunteet määrittele minuutta, ne ovat vain oppaana matkalla.

Ei ole helppoa hyväksyä sitä, etten aina koe vanhemmutta niin ihanana asiana. Ei ole helppoa sallia itsensä tuntevan sitä mitä tuntee. Oli se sitten mitä tahansa. Mutta kun tunteet kohtaa, ja ne  "huonotkin” tunteet huomioi, tulee enemmän tilaa niille hyville fiiliksille. Joskus niiden huonojen tunteiden käsittely laittaa arjen uusiksi, joskus sitä huomaa, että kärpäsestä olikin tullut vain härkänen oman pään sisällä. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella niitä tunteita ja elää sellaista arkea, mikä tuntuu itsestä hyvälle. Tarkoitti tämä sitten lasten hoitoa kotona tai työuraa lapset päiväkodissa. Mitä ikinä se kellekin tarkoittaakaan, mutta varmaa on, että jokaiselle jotain erilaista. Kun lakkaa tuomitsemasta omat tunteensa, elämä helpottuu kummasti. Tunteista kun ei eroon pääse, vaikka mitä tekisi :)

 Tunteita, Ymmärrystä ja Rakkautta viikonloppuun <3

T. Elli

Arjen yhtälö

Pohdin viime viikolla paljon arkea. Sattuneesta syystä olen kyllä pohtinut sitä lähiaikoina muutenkin, kuten blogin nimestäkin voi ehkä päätellä, hah. Nyt olen lähinnä miettinyt sitä mikä tekee arjesta onnellisen, onko se arjen sisältö, suhtautuminen olemassa olevaan sisältöön vai monen asian monimutkainen yhtälö. Yksi asia kuitenkin on varmaa, arki on meille jokaiselle erilainen. Niin sen sisältö, suhtautuminen siihen, toiveet sen suhteen ja kiinnostuksen kohteetkin. Yksi yhteinen tekijä meillä kaikilla kuitenkin on, ja se on aika. Meistä jokaisella on päivässämme yhtä monta tuntia käytettävänämme, saman verran aikaa tehdä tai olla tekemättä arjessamme niitä asioita joita haluamme tehdä tai olla tekemättä.

Arki on välillä raskasta. Uuvuttavaa ja joskus se tuntuu suorittamiselta. Päivästä toiseen samoja rutiineja, lapsien kiukutteluja ja liian väsyneenä liian vähän aikaa puolison lähellä, vaikka sitä kaipaisikin enemmän. Eikö? Voiko se edes olla muka muuta? Jos antaa arjen viedä mennessään, elää helposti päivästä toiseen eilisen kaltaista päivää, jolloin siitä arjesta, ELÄMÄSTÄ tulee rutiinia. Turvallista, tuttua, tasaista. Ilman minkäänlaista jännitystä ja uusia juttuja, jolloin sitä uskokaa tai älkää alkaa helposti pikku hiljaa kadottamaan itseään. Niitä asioita, jotka tekee sinusta sinut.

Olisi yllättävän helppo jatkaa ajattelua, että tällaista tämä arki nyt vaan on, kuin se olisi jokin päättyvä jakso, joka jostain syystä yllättäen muuttuisi toivotunlaiseksi kuin taikaiskusta. Enhän minä, ei ole aikaa, ei ole rahaa, ei se ruoho ole vihreämpää muuallakaan, eihän sitä intohimoa lapsiperheessä kukaan kaipaa, helppohan tuon on sanoa, ja enhän minä pystyisi tai vielä vähemmän osaisi. Jatkuvasti mielessä, että tätäkö se on, ilonpilkahduksina rantaloma viiden kuukauden päästä, kavereiden kanssa vietetyt kissanristiäiset päissään satunnaisina viikonloppuina, viinilasillinen kun lapset nukkuvat ja jos oikein lykästää niin hellä hetki puolison kanssa edes kerran kuussa ilman lapsien heräämistä kesken kaiken. Vaihtoehtona se, että asioille pitäisi tehdä jotain voi tasaisessa arkikuplassa tuntua samalta, kun peiton riuhtaisu päältä pakkasaamuna liian aikaisin. Se vaihtoehto kuitenkin on, ja itse pitää valita kumpi tuntuu vaikeammalta.

"Useimmat ihmiset ovat niin kiireisia tekemään asioita, jotka heidän mielestään pitää tehdä, ettei heillä koskaan ole aikaa miettiä, mitä he haluavat tehdä"

- Kathleen Winsor

Jokainen arki on erilainen. Sen kuuluukin olla. Meillä kaikilla on onnelliselle arjelle oma yhtälö. Meidän tehtäväksemme jää täyttää se arjen yhtälö asioilla joista nautimme, karsia niistä joista emme nauti. Avata suu jos kaipaamme muutosta ja toimia sitä kohti. Uskaltaa pysähtyä tärkeiden asioiden edessä, olla heikko ja nousta uudestaan. Pettyä, oppia ja kehittyä. Mutta mikä tärkeintä; Tajuta, hyväksyä, ja ymmärtää se tosiasia, että sinä olet puikoissa ja vastuussa elämästäsi. Jos et ole tyytyväinen tämän hetkiseen työhösi, parisuhteeseesi, lapsiarkeen, aikatauluihin, rahatilanteeseen, terveyden tilaan, se ei missään nimessä tarkoita etteikö tilannetta pystyisi parantamaan tai muuttamaan. Asioita jotka eivät tunnu syystä tai toisesta hyvältä, ei pidä vain hyväksyä ja lakaista maton alle, vaan miettiä mitä niille voisi tehdä? Usein kun pelkästään myöntää kaipaavansa muutoksia, pieniä tai suuria, hyviä asioita alkaa tapahtua.

Jos et pidä jostain, muuta se. jos et voi muuttaa asiaa, muuta asenteesi."

 -  Maya Angelou               

Arki on yhtä kuin SINUN ELÄMÄSI. Kaunis, yllättävä, hauras ja NYT. Se ei ole vain ohi menevä vaihe, se ei ole se hetki kun lapset on pieniä, ja ei, se ei ole asia jota et itse pystyisi hallita. Se ei muutu muuttamatta eikä opeta oppimatta. Se ei vie sinua sattumalta sinne mihin olet menossa eikä pidä sinua väkisin paikallaan siinä missä et enää tahdo olla. 

Arki on yhtä kuin SINUN ELÄMÄSI. Se on asioita mistä nautit. Se on asioita jotka ärsyttävät sinua. Se on valintoja, uskallusta ja pelkoa. Se on hymy huulillasi kun katsot rakkaittasi salaa, se on raivokohtaukset aamukiireessä. Se on yhtä lailla maanantait kuin lauantait, yhteiset hetket kotona tai muualla. Se on erilaisten elämäntilanteiden hyväksyntä. Se on katse ja kosketus kiireen keskellä. Se on siisti koti ja tiskivuoret. Se on asiat, jotka tuntuu hyvältä ja asiat joista haluat kasvaa pois. Se on pienet ja isot asiat. Se on seikkailu ja rauha. Se on terveys ja sairaus. Se on ala ja -ylämäki. Se on rakkaus. Se on sydämen syke.

Aika x Rakkaus x Nauru x Yhteiset päämäärät x Hyvä asenne = Onnellinen arki💓

Mikä on sinun yhtälösi?

-Hanna