Elämä alkaa offlinessä

Nyt jos koskaan elämme maailmassa, ajassa, joka on hektinen, odotuksia asettava ja hyvinkin vertailulle altis. Varsinkin sosiaalisen median ja yleensäkin internetin tietotulvan vuoksi odotamme jatkuvasti elämältä enemmän sisältöä. Tiedostamme rajattomat mahdollisuutemme ja koemme älylaitteen ruutumme kautta maailman suuruuden ja upeuden päivittäin, täysin eri tavalla kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Tämä meille vielä niin kovin uusi juttu kaikkine mahdollisuuksineen ja auki olevine ovineen on kaikessa upeudessaan myös haaste.

Näytämme nykyään enemmän pintaa, kuin sitä mitä tunnemme sisällä. Aina tavoitellen jotain ja yrittäen näyttää olevamme täydellisiä äitejä, rakastajia, menestyviä uraohjuksia, tasapainoisia, positiivisia ja kaikki palaset täysin hallinnassa pitäviä. Omat, miehen ja lapsien upeat harrastukset, siisti koti, terveellinen ruokavalio ja iltameditaatiot. Elämä saattaa näyttää hyvältä, ja silti sisällä tunne, että on yritettävä enemmän, jaksettava enemmän, valitettava vähemmän ja voitava paremmin. Vaikka minä rakastankin sitä, että voi kannustaa ihmisiä uskomaan omaan koko potentiaalinsa, ja kehittyä ja harjoittaa positiivista elämän asennetta, pitää se mielestäni kuitenkin pyrkiä löytämään sellaisen elämän kautta mikä tuntuu hyvältä sisäpuolella eikä sieltä mikä ainoastaan näyttää hyvältä ulospäin. Rakentaa elämää omien halujen, toiveiden ja voimavarojen, ei ulkopuolelta tulevien odotusten, paineiden tai vertailujen tuloksesta.

Tässä ajassa älypuhelimen skrollaaminen tuo meidän eteemme todella pienien hetkien pilkahduksia toisten elämästä, ja ne hetket nopealla vilahduksella saattavat näyttää täydelliseltä itse maatessasi sohvalla huonosti nukutun yön ja nopeasti nautitun kylmän kahvin jälkeen. Huomaan itse useimmiten motivoituvani jutuista sosiaalisessa mediassa, ja täytänkin seuraajalistani profiileilla, jotka tukevat tätä, mutta toisinaan uskon sen saavan meidät haluamaan asioita mitä emme oikeasti edes halua. Arvostelemaan omaa onnistumistamme urallamme, liikunnassa, vanhemmuudessa ja parisuhteessakin. Juuri äsken älyttömän siistiltä tuntunut juttu, ei instagram selauksen jälkeen tunnukaan enää niin siistiltä.

Liian usein unohdamme katsoa täydellisen kuvan taa. Sosiaalinen media hämärryttää todellisuutta ja unohdamme, että aivan kuten sinulla, myös minulla, meillä kaikilla on omat epävarmuudet, oppimiseen käytetyt tunnit ja kyyneleet, muutokseen vaadittava tahdonvoima ja sen ajoittainen menettäminen. Riidat rahasta, kasvatusasioista ja läheisyydestä. Sotkuinen koti, takkuinen tukka ja unen hajuinen hengitys aamulla. Jokainen meistää raottaa verhoa elämästään juuri sen verran, kuin haluaa muille näyttää, eikä sekään välttämättä kerro koko totuutta.

Kiillotettu ja vähän silotettu kuva ruudulla näyttää paremmalta, mutta todellinen upea elämä on oikeasti ruudun toisella puolella. Siellä on ne tunteet, voitot häviön jälkeen, valvotut yöt mutta niin suuret hymyt ensimmäisen hampaan kanssa aamulla. Siellä on pettymykset mutta myös niistä selviämiset, siellä on pitkän alamäen jälkeen huipulle pääsy upealla näkymällä, siellä on ne ihmiset joiden kanssa et tarvi filtteriä. Niitä asioita ei mikään laite tai sovellus voi ikinä korvata.

Ehkä tässä avoimien mahdollisuuksien maailmassa, to-do listojen ja somefiltterien luvatussa ajassa, haasteena ei olekaan niinkään se, että tavoittelemme ns. parempaa elämää, vaan se, että tavoitellessamme sitä emme pysähdy hetkeen, emmekä kuuntele mikä on se meidän oma äänemme metelissä. Kaiken äänen ja liikkeen keskellä pelottavinta on hiljaisuus, mutta siellä ne vastaukset on. Siellä sitä aina muistaa, että tää elämähän maistuu pirun hyvältä, VARSINKIN offlinessä.

Millaisia ajatuksia sosiaalinen media sinussa herättää? Ja koetko koskaan olevasi siihen koukussa?

Muistakaa hengittää!💓Ihanaa Viikonloppua!

-Hanna