Epävarmanakin eteenpäin

Kirjoittaminen on tuntunut vaikealta. Aloin pohtia, että blogissa taitaa alkuinnostuksen jälkeen olla alkanut arki. Alun innostuksessa ideoita pursusi, itsevarmuus oli huipussaan ja tuntui, että kaikki sujui hyvässä flowssa. Pikku hiljaa itsevarmuuden tilalle alkoi hiipiä epävarmuus; aiemmin ylös kirjoitetut aiheet tuntuivat turhilta tai liian suurilta ottaa niihin kantaa. Flown tilalle tuli ajatusten sekasorto.

Näinhän se menee monissa asioissa, uusien asioiden äärellä alussa tuntuu, että kaikki sujuu kuin rasvattu; Vauva-arjessa, elämänmuutoksessa, parisuhteessa, uudessa työssä, blogin kirjoittamisessakin. Yhtäkkiä epävarmuus alkaa hiipiä ajatuksiisi. "Ehkä en pystykään, ehkä en osaa, ehkä en ole tarpeeksi hyvä, mikä minä olen noin sanomaan". Epävarmuus voi iskeä yllättäen, ja saattaa lamauttaa sinut täysin sinulle tärkeänkin asian äärellä. Se voi olla jotain mitä joku sanoi, se voi olla yksi moka uuden oppimisen keskellä, se voi olla syöty suklaapatukka dieetillä, se voi olla menneisyyden haamut, se voi olla pelko. Mutta se on inhimillistä.

Meistä jokainen tuntee niin paljon. Osa tunteista on ei toivottuja; Huomaat tuntevasi kateutta vaikka samalla olet onnellinen toisen puolesta, olevasi ärsyyntynyt vaikka tajuat sen samalla olevan turhaa, ahdistuvasi juhlissa vaikka pidät ihmisistä, pelkääväsi vaikka tiedät ettei ole pelättävää, tuntevasi epävarmuutta vaikka sinun pitäisi olla vahva. Nämä tunteet elävät sinussa, koska olet ihminen. Eikä sinun pitäisi taistella saadaksesi niitä pois, vaan antaa niiden olla osa sinua, yrittää ymmärtää niitä. Antaa niiden tulla ja mennä. Ei antaa niiden määritellä sinua.

Tajusin, että minun kohdallani epävarmuuden tunne blogia kohtaan kumpuaa monen asian yhtälöstä. Pelosta jakaa asioita elämästäni, ajatuksistani, peloistani. Tiedosta, että matkan jatkuessa avaan itseäni koko ajan enemmän, joka tekee minusta haavoittuvamman. Äänistä sisälläni, jotka epäilevät itseäni. Mutta minä haluan avautua ja kehittyä. Vapautua enemmän kuin sulkeutua. Vaikka minussa on epävarmuutta, minussa on enemmän innostusta, enemmän halua kirjoittaa kuin olla hiljaa. Enemmän halua toimia peloista huolimatta, kuin antaa niiden hallita minua. 

Meistä jokaiseen mahtuu kaikki nämä epävarmuudet, pelot, epäilyt ja arvet. Mutta sitäkin enemmän meihin mahtuu rakkautta, uskallusta, uskoa sekä luottamusta. Kerätään rohkeutta kohdata myös ne tunteet, jotka eivät ehkä näytä hyvältä täydellisen elämän cv:ssä, mutta jotka tekevät sinusta sitäkin enemmän aidon epätäydellisen täydellisen. Upean juuri sellaisena kuin olet. Epävarmanakin eteenpäin kulkijan.

"The garden of life has no limits, except in your mind"

-Rumi

-Hanna💓